Kuvassa suvun nykyinen ja tuleva päämies, toisessa kuvassa Kiikan Wallin-suvun vaakuna
Olin äsken sädehoidossa, vielä ei tunnu missään mitään. Sivuvaikutuksia kaiketi tulee, mutta odotan ettei sellaisia kuin sytostaateista. Neljä kertaa vielä, ensi viikon perjantaina on viimeinen sädetys. Hoitomyllyssä ollaan taas, pieni on ihmisyksilö siellä.
Eniten vaivaa tällä hetkellä aamuinen pahoinvointi. Aamupalan jälkeen on pakko makailla vajaa tunti ja odottaa, että öllötys menee ohi. Nukun myös tunnin-kaksi enemmän kuin terveenä. Muuten aika normaali olo.
Välillä hiukan kevyempää pakinaa:
”Sun suuri sukus on juur turha juttu”
-Säe vanhasta 1700-luvun virsikirjasta
Eihän se ihan noin ole, onhan suku tärkeä, varsinkin lähisuku.
Olen ottanut itselleni muilta kysymättä suvun päämiehen tehtävän. Kannattaako tuollaista muilta edes tiedustella, jos itse ymmärtää asiat paremmin? Tehtävä on epävirallinen, mutta arvokas. En ole täysin tietoinen, onko kaikilla muilla suvun jäsenillä edes käsitystä asemastani ja tehtävästäni. Tehtävä on lähinnä henkinen, ei niinkään seremoniallinen, ehkä siksi tieto asemastani ei ole laajemmalle sinänsä suuressa suvussa levinnyt. Se voi olla edullistakin, he eivät voi nyt kyseenalaistaa asemaani, kun eivät siitä kerran tiedäkään.
Tehtävänimikkeen - ”mies” – voisi kuvitella henkivän toksista maskuliinisuutta, mutta ei se niin ole. Tehtävä on enemmänkin matriarkan, joka hyväntahtoisuuttaan (pahantahtoisuuttaan) puuttuu kaikkeen.
Nyt on tullut aika sattuneesta syystä miettiä, kuka voisi olla seuraajani. Kriteeristö on vaativan sorttinen.
Veljieni kanssa en ole asiasta puhunut, tämä asema vaatii kuitenkin paljon arvovaltaa ja sydämen sivistystä. Varmasti uskovat heillä sitä paljon olevan, enkä sitä halua kiistää. Hoitakoot kuitenkin nykyiset tehtävänsä, on sitä siinäkin.
Poikani ei voi ainakaan nyt titteliä saada, kun oleskelee ulkomaalla. Sillä kyllä tämä tehtävä edellyttää lähes jatkuvaa läsnäoloa kotimaassa. Paljon on asioita, joihin pitää kärkkäästi ottaa kantaa, vaikkei oikeastaan koskaan mitään kysytäkään. Tosin poikani ei ole maanpaossa, joten voi hän tietysti palata ja vaatia asemaa itselleen. Fiksu on, isäänsä tullut. Vaatii asemaa sitten, jos uskaltaa.
Suvussa on kaksi hyvin lupaavaa hyvin nuorta miestä, toinen reilut kaksi vuotta ja toinen muutaman viikon ikäinen. Hypätäänpä nyt yhden sukupolven yli täysin ennakkoluulottomasti, ajattelen. Ottakoon sisarenpojan poika T. tehtävän itselleen, luovuttaakseen sen sitten vielä nimettömälle tyttärenpojalleni tämän täyttäessä 18 vuotta. Nuoria ovat, mutta nuorissa onkin tulevaisuus. Näin tämän nyt kaavailin menevän.
Olen näkevinäni tyttärenpojassani omia piirteitäni joissakin kuvissa, toisissa sitten isäänsä, enoaan ym. Äitiäänkin ehdottomasti. Mutta eikö se olekin hienoa, että geenit näin sekoittuvat? Eniten kuitenkin jokainen ihmisyksilö muistuttaa ulkonäöltään itseään. Hyvä niin, kun muutenkin itse rakentaa ihan omanlaisensa elämän.
Eräs tuttu mies sai 70-luvulla poikia, jotka kaikki kovin muistuttivat isäänsä. Alettiin puhua X:n kloonipalvelusta.
Lisäys: Lupaavia nuoria miehiä on itseasiassa kolme, veljen tyttären V:n poika on 1,5 kk.
Päivän puujalan tilalla kertomus, jonka minulle kertonut henkilö väitti olevan totista totta.
Eräs mies oli ollut oikein viimeisen päälle ja pitkään juhlimassa niin, että muistikin hiukan pätki. Hän heräsi sekavana aamuyöllä jostakin olohuoneen sohvalta ilman käsitystä siitä, missä on. Hän keräsi pimeässä vaatteet kainaloonsa ja kengät käteen ja hiipi ulko-ovelle. Kun hän rapisteli pimeässä lukkoa, syntyi siitä tietysti ääntä. Oma vaimo ilmestyi heidän yhteisestä makuuhuoneestaan, laittoi valot eteiseen ja tiedusteli, mihin mies oikein oli matkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti