Vierailevan kirjoittajan postaus, nro 20, kirjoittaja ystäväni Matti L. Puujalka on lisäämäni

Miten Matti sai liikanimen?

Vieraileva kirjoittaja

 

Matti on suosittu etunimi. Ei ihme, että Matin kipparoimaan tietovisaporukkaankin on osunut kaksi Mattia. Tämän kirjoittaja on Matin kaima.

Matti ja minä olemme tunteneet toisemme 1970-luvun puolivälistä, mutta vasta pari vuotta sitten Matti arvioi, ettei aina ole selvää, kumpi Matti on puheena, jos mainitaan ainoastaan etunimi. Siltä istumalta hän keksi ja julisti itselleen liikanimeksi Fiksu-Matti. Minulle hän soi lisänimeksi Tyhmä-Matti.

On sanomattakin selvää, että jos liikanimen anto Matille olisi viety komitean valittavaksi tai kansanäänestykseen, lopputulos ei olisi muuttunut.

Omassa lisänimessäni ei ikävä kyllä ole samaa lennokkuutta kuin Fiksu-Matissa. Sen vuoksi yritin vaihtaa itselleni titteliksi Taula-Mattia. Varmaan muistatte, että Taulan tunnuslause kuuluu: ja sitten me ryypättiin. Pubivisan raittiille osallistujalle se olisi omiaan.

Jos olisin fiksu, olisin ymmärtänyt, ettei Aleksis kirjoittanut Taulaa yhden ominaisuuden henkilöksi. Enemmän kuin ryyppyveikko hän on tarinankertoja. Minä en. Todisteeksi pyydän saada esittää seuraavaa.

Torilla oli kaivo. Sen pohjalla ei ollut vettä vaan liejua, olkia ja niiden seassa rahoja. Kaivon vieressä oli vasuja. Ihmiset saivat laskea vasun köyden päässä kaivoon ja pyydystää siihen niin paljon rahaa kuin suinkin. Ei muodostunut jonoa eikä väenpaljoutta, vaan ihmiset odottivat vuoroaan turvavälejä kunnioittaen.

Vähän naureskelin itsekseni, kun huomasin, että toiset hamusivat seteleitä ja huudahtelivat kiihtyneinä, kun niitä tarttui koriin. Ne olivat Suomen markkoja, siis arvottomia. Minä tavoittelin kahden euron kolikoita.

Lähdimme kävelemään pois, jotteivät muut näkisi saalistamme. Fiksu näytti oman vasunsa aarteen. Hänelle oli sattunut 25 eurosentin kolikko vuodelta 1975. Vaakunan sijaan siihen oli lyöty Pirkko Mannolan kuva.

Ja silloin heräsin.

 

Päivän puujalka

Takavuosina suomalainen lähetyssaarnaaja lähti työhön Afrikkaan. Asemapaikan heimon päällikkö tuli kaupunkiin vastaan, siitä eteenpäin oli jatkettava veneellä jokea pitkin. Päällikkö osoittautui tiedonhaluiseksi, hän kyseli koko ajan asioita osoitellen, haluten tietää, mitä mikäkin asia oli suomeksi. Joki, puut, talot ja niin edelleen. Päällikkö toisteli sanoja ja hymyili leveästi.

Sitten rantakalliolla oli estottomasti rakasteleva pariskunta. Sekin piti selvittää. Häveliäs lähetyssaarnaaja ei kehdannut olla suora, vaan keksi sanoa, että: "Ajavat mopoa". Virnistys ja nyökkäys päällikön taholta.

Mentiin eteenpäin, määränpää näkyi jo. Ja taas rakasteleva pari. Sanaakaan sanomatta päällikkö otti jousen ja nuolen ja ampui miesosapuolen kuoliaaksi. Tätä lähetyssaarnaaja ihmetteli. Päällikkö totesi tyynesti: "Ajoi mun mopoa".