torstai 26. marraskuuta 2020

Iskee kovaa, nro 31


 Tällä viikolla ei ole blogikirjoitusta, ei fiksua runolainausta, ei puujalkaa.

Olen huonossa kunnossa henkisesti ja fyysisesti. Nukun ja olen allapäin. Asiat taas kerran vaan konkretisoituivat jykevästi.

Ei saa kirjoitusta aikaiseksi.

Toivon, että pääsen vielä kirjoittamaan, tämä pieni työ on tuonut viikkoihini paljon sisältöä.

Eikä pääse Hoosiannaakaan laulamaan, koskahan olin viimeksi poissa. En muista. 

Rauhaa ystävät. 

5 kommenttia:

  1. Nämä sinun kirjoituksesi ovat olleet mahtavia, olen hymyillyt, nauranut ja vähän itkenytkin. Paljon koettua elämää tarinoiden takana. Älä lähde vielä pois..

    VastaaPoista
  2. Kiitos sinulle viestistäsi. Silloin on lähdettävä, kun aika on. Tänä vuonna tai myöhemmin. Olen saanut paljon kannustusta yksityisesti, facebookissa ja täällä. Kitos, niillä on merkitystä minulle.

    VastaaPoista
  3. Syöpä vei puolisoni 8 kuukautta sitten 66 vuotiaana. Surutyötä tehdessäni kirjoituksesi ovat sekä satuttaneet että hoitaneet. Kiitos niistä. Tänään on mielessä pyörinyt Matti Nikusen laulu Sinua siunata tahdon. Sillä haluan sinua ja läheisiäsi kiittää teksteistä.

    VastaaPoista
  4. Voimia päiviisi!

    Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
    en pelkäisi mitään pahaa,
    sillä sinä olet minun kanssani.
    Sinä suojelet minua kädelläsi,
    johdatat paimensauvallasi.

    VastaaPoista

"Tauko" jatkuu, nro 39

 Tauko tai pysyvä kirjoittamattomuus nyt täällä kyllä jatkuu. Tämän haluan ilmoittaa, kun lukijoita on ollut tuhatkunta.  Olen ainoastaan nu...