26.9.2019, se päivä nro 8

"Pessimisti ei pety"

               -Tuntematon optimisti

Pessimisti käyttää sekä vyötä että henkseleitä ja kasvoilla on apea ilme. Mitään hän ei odota tapahtuvan, eikä mitään tapahdukaan.

Itse yritän sijoittautua pessimistin ja optimistin väliin uljaaksi realistiksi.

Tuo päivämäärä otsikossa on yksi  elämäni tärkeimmistä, jos ei juuri nyt kaikkein tärkein. Uusiakin tulee, se on varmaa.

Seuraava päiväkin on tärkeä, vaimoni syntymäpäivä. 

Olin aamulla käynyt tt-kuvassa ensin vaimoni lähetteellä vatsatautien erikoislääkärillä ja sitten lääkärin lähetteellä kuvassa.

Olin oikeastaan unohtanut koko asian, kun lääkäri soitti alkuiltapäivällä. Olin juuri pysäköimässä autoa käräjäoikeudessa. Äänestä kuulin, että nyt on jotakin. "Sieltä löytyi haimaperäinen kasvain". Voiko salama iskeä kirkkaalta taivaalta? Voi.

Totesin hänelle kyseessä olevan kuolemantuomion. Hän puhui jotakin hoidoista ja siitä, että "laitetaan iso pyörä pyörimään". Niin aina. Seuraavan päivän Brysselin matka vaihtui lääkärikäyntiin hänen luonaan. Koko joukkomme oli määrä lähteä Brysseliin, Liisan lempikaupunkiin, hänen 60-vuotispäiväänsä juhlimaan viikonlopuksi.

En lamaantunut. Maksoin pysäköinnin, kävin ilmoittamassa puheenjohtajalle, etten voi osallistua istuntoon ja soitin Liisalle  ja lapsille. Ajoin kotiin kaahaamatta. Silmät eivät sumentuneet.

Liisalla oli syntymäpäivävastaanotto loppuiltapäivästä erään vakuutusyhtiön tiloissa Niittykummussa. Otin siis kuolemantuomioni vastaan parhaisiin pukeutuneena, sillä sinne piti jatkaa oikeudesta.

Liisa sanoi, ettei hän voi lähteä sinne vastaanotolle tässä tilanteessa. Sanoin, että mennään vaan, lähden mukaan. Kuluuko aika aina samaa vauhtia, niinhän väitetään? Se kuitenkin oli pitkä kaksituntinen. Osa vieraista tiesi saamastani uutisesta, osa taas tuli iloisena ja asiasta tietämättä tervehtimään vanhaa työtoveriaan vuosien takaa.

Tilannetta helpotti ja samalla ei helpottanut puhelu, jonka soitin pitkäaikaiselle yhtiökumppanilleni R:lle Ouluun. Puhelu oli hyvinkin tunteellinen, puolin ja toisin. Menin hetkeksi sivummalle kokoamaan itseäni.

Seuraavat kaksi yötä olivat ahdistavia, lähes paniikinomaisia. Mukana kärsi puolisoni, jonka juhlatkin jäivät juhlimatta. Sitä ne ovat edelleen, olen siitä pahoillani.

Siitä se elämä lähti tasoittumaan  ja hoidotkin alkoivat pian, verrattuna siihen, mitä olen joiltakin muilta kuullut.

Elämä voitti, toistaiseksi. En sitten kuollutkaan kolmessa kuukaudessa, kuten ajattelin.

Päivän puujalka:

Savolaispoika oli 60-luvulla kielitaidottomana ensi kertaa ulkomailla, Tukholmassa asti. Aamulla hotellissa hän väänsi ensitöikseen aika tortut pönttöön. Huuhtelu ei toiminut, ei vaikka kuinka yritti. Siinä olivat hyvät neuvot tarpeen. Luulevat häntä juntiksi, joka ei osaa edes vessaa käyttää. Hän päätti kahden sanan sanavarastonsa voimalla korjata tilanteen.

Käytävällä oli siivooja. "Kom, kom", poika viittilöi huoneeseensa.  Siivooja oli ihmeissään. Ja "kom, kom" vielä vessaankin. Outoa. Poika osoitti kakkaa pöntössä sanoen "Titta!". Sitten hän painoi huuhtelunappia.

Pöntön huuhtelu toimi moitteetta.

Blogissa on ollut yli 10 000 kävijää reilussa viikossa. Täysin hämmentävää.