perjantai 21. elokuuta 2020

Olen vaari, halleluja! Nro 9

 "Jokaisen lapsen nimi on rakkaus"

Minusta tuli tänään vaari. Tyttäreni Eerika synnytti terveen pojan tänään. Kiitos ja ylistys, kiitos äidille ja isälle!

Olen liikuttunut ja onnellinen.

Tilanteessani tapahtuma on erityisen tunteellinen. Olen koko kevään ja kesän toivonut, uskonut ja pelännyt. Vieläkö saan tämän nähdä ja kokea. Ja sain. Jospa pääsen vielä kastetilaisuuteenkin.

Maailma näyttäytyy aika kaoottisena ja tulevaisuus epävarmana. Tähän  maailmaan monet kuitenkin haluavat luoda uutta elämää. Syvää kunnioitusta. Taloudelliset seikat ja itsekäs nautinnonhalu jäävät  sivummalle. Sitoutuminen 20 vuodeksi, oikeastaan koko loppuelämäksi on tosiasia. Nuorilla on uskoa tulevaisuuteen ja elämän jatkumiseen. Siihen minäkin uskon. Minun päättyvä elämäni jatkuu tyttärenpojassa ja tulevissa lastenlapsissa, heidän lapsissaankin.

Pojalle varmaan kerrotaan Matti-vaarista. Millainen olen ollut, mitä juuria hänellä on minun kauttani hänen isoisänään. Hänelle voi kertoa, että vaarin oli annettava tilaa, jotta uusi tulokas saa tilan ja paikan kasvaa ja elää hyvän elämän. Ja että vaari sai riemuita hänestä. 

Toivon sinulle kaikkea siunausta, myös sitten tuonpuoleisesta ovat siunaavat ajatukseni kanssasi mahtava prinssi!

Olen ollut kovin väsynyt ja huonovointinen, mutta en juuri nyt!


Päivän puujalka 

Tähän ei nyt sopisi oikein mitään, mutta perinne velvoittaa.

Piispantarkastus eräässä maalaisseurakunnassa. Oli kuuma päivä, piispa ja kirkkoherra olivat rannalla kävelyllä. Sattui vastaan tyhjä aitta.  Kaavut vaan sinne roikkumaan ja uimaan vilvoittavaan veteen.

Kesken pulikoinnin he huomasivat, että paikallinen Marttakerho lähestyy. Tuli kiire vaatteiden luokse. Kirkkoherra pisti kädet genitaaliensa suojaksi juostessaan, mutta piispa peittikin kasvonsa, kurkki vain reittiä sormien välistä.

Pukeuduttuaan kirkkoherra ihmetteli piispan toimintaa. Piispa vastasi: "Katsos, täällä päin naiset tuntevat minut kasvoista".


7 kommenttia:

  1. Matti vaarista kerrotaan varmasti..ja muistetaan varmasti, me kaikki muistamme...kiitos mm. tämän blogin...

    VastaaPoista
  2. Sydämelliset onnittelut Matti-vaarille! Toivotaan, että yläkerran herra antaa sinulle vielä jatkoaikaa jotta voit seurata lapsenlapsesi elämää mahdollisimman pitkään.

    VastaaPoista
  3. Hyvästelimme isämme sisarusten kanssa viime keväänä juuri ennen koronaa maksasyövän edettyä käsittämättömän nopeasti. Viikko diagnoosista ja Lautta kävi sitten hakemassa isämme.

    Käytännössä pari päivää aikaa valmistautua meitä jokaista kohtaavaan tapahtumaan. Onneksi olimme suhteellisen usein puhuneet tästä elämän rajallisuudesta, joten tiesimme, että hän oli valmis, valmiimpi kuin me. Olimme paikalla loppuun asti.

    Kukaan ei viimeisen henkäyksen päivää tarkalleen voi tietää, "normaali" tapauksessa. Vaikka hän oli jättänyt uskonnot ja muut jo kauan sitten, puhui hän henkimaailmaan siirtymisestä, ehkä kuvainnollisesti kuitenkin, tiedä häntä. Sanoi puhelimessa, että tokkopa sieltä etelästä kannattaa pohjoiseen lähteä matkustamaan, kun ei hänessä enää välttämättä henkikään pihise, kun perille saavutaan.

    Jälleennäkemisen kaipuu on meihin niin syvälle kirjoitettu, hyvästejä on kauhean vaikea jättää. Mutta lohtua tuo se, kun asianomainen itse on kohtalonsa edelleen ystävällisenä ja ilman ahdistusta hyväksynyt. Se antaa voimia omaisillekin jatkaa matkaa ja varjella muistojaan.

    Elämäsi historia ei vaikuta ollenkaan pöllömmältä Matti. Oli kiva lukea ja reflektoida blogi kirjoituksiasi. Tämä on nyt tämän nykyajan tapa jakaa tarinoita. Ennen istuttiin enemmän nuotioilla. Oikeastaan sen takia halusinkin kirjoittaa kommentin, koska huumorissasi on hiukan samaa kuin isäni huumorissa. Saattoipa olla hiukan ronskimpaakin. Toiseksi viimeisenä päivänä hän velmuili sairaalasängystää, että "myrkkyjäkö ne yrittää minulle juottaa", kun hoitajat toivat jotain lääkitsevää juomista. Sillon kun hetki on noin vakava, niin mikään ei estä ottamasta sitä kevyesti.

    Onnea ukkeudesta, kaikkea hyvää, voimia ja siunattuja hetkiä jäljellä olevalle taipaleellesi. Kalkkiviivalla olemme totisesti kaikki tasapäisiä.

    VastaaPoista
  4. Onnittelut vaarille! Olipa ihana uutinen.

    VastaaPoista

"Tauko" jatkuu, nro 39

 Tauko tai pysyvä kirjoittamattomuus nyt täällä kyllä jatkuu. Tämän haluan ilmoittaa, kun lukijoita on ollut tuhatkunta.  Olen ainoastaan nu...