Toinen blogiharjoitus

Mitäs kannustitte.

Ei huolta, ei näitä joka päivä tule.

Hiukset ja parta lähtevät taas, pikkujuttu(ko?)

En alkuun ollut innokas kertomaan sairaudestani, mutta otin sitten mallia viisaammasta ja rohkeammasta (fb)ystävästä. Mitä vähemmän salaisuuksia, sitä keveämpi askel.

"Elämän jäljet pientareelle piirtyvät

Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran.

Lopulla matkaa ikäväsi ymmärrät,

Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran"

Tämä katkelma runosta/laulusta on monelle tuttu, Kaija Pispan sanat miehensä Jaakko Löytyn lauluun. Mutta ei se varmasti kulu käytössä, vaikka tuttu onkin.

Tämä jykevä tiivistelmä ihmisen elämästä sisältää olennaisen. Olen pyytänyt sen laitettavaksi kuolinilmoitukseeni.

Jos joku kokee Jumalan itselleen vieraaksi, pankoon tilalle vaikka Kohtalon. Ei se viesti siitä väljene. Itse en niin voi enkä halua tehdä.

Kyllä kysymys on kotiin pääsystä. Elämän tarkoitus on elämä itsessään. Mutta sen verran on sairaus jo tullut seurauksineen tutuksi, että kyllä kysymys elämän jälkeen on juuri siitä. Jonkun verran on jo raadellut kroppaa ja mieltä, siksi niin nyt ajattelen. Sitten kun elämä on eletty, kotiin.

Ne jäljet jäävät sinne elämäntien pientareelle ja haalistuvat vähitellen. Niin on hyvä. Mitä jälkiä keneltäkin jää, ei ehkä ole keskeistä. On vain eletty elämä omine yksilöllisine jälkineen. Se ei muutu, eikä sen tarvitse muuttua.

Päivän puujalka: Espanjan entinen kuningas joutui muuttamaan nimensä olosuhteiden pakosta. On nyt Juan Katos I.

(Special thanks to Jan, NYC, USA)