Susia, lampaita ja hoitopäätöksiä nro 11

 

 

”Lammas lampaan vaatteissa”

-W. Churchill vastustajastaan C. Attleesta

 

Tuosta johduin miettimään, mikä lienee paras: Susi lampaan vaatteissa, lammas suden vaatteissa, vaiko lammas lampaan vaatteissa. Minusta lammas suden vaatteissa on huonoin vaihtoehto, petollinen luuseri, joka takuulla tulee jossakin vaiheessa paljastumaan ja sillehän sitten nauretaan. Susi lampaan vaatteissa on taas läpeensä paha, ovela konna, joka raatelee ja repii pahaa-aavistamattoman. Ajatelkaahan, alistuvaa lammasta vietäisiin teuraaksi, mutta sisuksissa ärhentelisikin susi! Teurastajaparka siinä olisi helisemässä. Valitsen siten lampaan lampaan vaatteissa parhaaksi vaihtoehdoksi. Siinä on rehellisyyttä, tasapainoa sekä sellaista suloista viattomuutta ja nöyryyttä, jota harvoin enää tapaa. Se ei esitä mitään, ehkä ei ole tarvettakaan.

Aivan täysi lammas ei tässä kovassa maailmassa parane kylläkään olla. Itse olen ainakin kokenut ongelmaksi sen, missä mitassa perään omia (oikeutettuja?) oikeuksiani ja missä mitassa annan asioiden vain olla. Ja miksei asiakkaidenkin oikeuksia työhommissa.  Olen tainnut olla enemmän oikeuksien perässä kuin niistä luopumassa, joskus ärhäkästikin olen ollut niitä vaatimassa. Taustalla tietysti jalo ajatus oikeudenmukaisuudesta, saa sanoa hyvinkin subjektiivinen käsitys siitä. Joskus on aiheutunut ristiriitoja, jotka ovat saaneet toivomaan, että olisi vain antanut olla ja jatkanut matkantekoa. Työasioihin ei tietysti voi näin suhtautua, siitä maksetaan, että on aika terrieri.

Asiasta toiseen, tiesittekö, että asianajajat ovat rehellisempiä kuin kansalaiset keskimäärin? Kuulen naurua tänne saakka. Mutta, mutta. Asianajajat ovat yksi harvoista ammattikunnista, jos ei ainoa, joiden rehellisyyttä oikein valvotaan. Tosin jälkikäteisesti, kuten tapahtuneet sattumukset hyvin osoittavat.

Kaikkein vastenmielisempiä ovat olleet sellaiset kollegat, jotka tarkoituksella pyrkivät repimään, eivätkä rakentamaan. Vain riitaa ja säätämistä. Olen yrittänyt pitää johtoajatuksena sitä, että ensin selvitetään totuus niin pitkälle kuin mahdollista (siitäkin voi olla hyvin erilaiset näkemykset) ja sitten tehdään kohtuullinen sovinto, johon molemmat osapuolet ovat tyytymättömiä. Se on hyvän sovinnon tunnusmerkki. Yksin ei kukaan kuitenkaan sovintoa voi tehdä.

Ovatko unohtuneet apostolin sanat: ”Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen” (ettei hän heitättäisi sinua tyrmään). Erittäin pätevä ohje edelleen, etenkin nyt. Eihän tuona aikana vielä ollut nykyisiä mittavia oikeudenkäyntikuluja.

Olin tänään lääkärissä kuulemassa arviota viimeisestä sisäelinteni kuvauksesta. Vastetta on ollut, mutta ei parasta mahdollista. Kaksi maksan suurinta etäpesäkettä ovat aavistuksen kasvaneet. Mahdotonta tietää, mutta todennäköisesti olisivat kasvaneet enemmän ilman hoitoa, varmaan myös uusia olisi ilmaantunut. Nyt ei ollut.

Kysymys on nyt hoidon haittojen ja hyötyjen punninnasta, etenkin kun teho ei ole ollut selvempi. Olen ollut väsyneempi ja huonovointisempi kuin aiemmin. Halusin tähän viikon-kaksi mietintäaikaa. Siinä onkin painimista, miten jatkaa.

Joskus herätessä kestää kolme sekuntia, ennen kuin muistan sairauteni ja kohtaloni. Mutta sieltä se moukari jysähtää otsaan. Usein tulee silloin mieleen, että nyt annan periksi, kun samalla huono olo yltyy. Onko elämässä jotakin tekemättä, pitäisikö tätä elämää sen vuoksi pitkittää? Ei mielestäni ole. Siitä ei homma ole kiinni.

Päivän puujalka:

Kylmäkkö Maija Niemi muutti takavuosina töihin Ruotsiin. Kielitaitoa ei ollut, mutta hän halusi vähän hienostella. Hän muutti nimensä ruotsalaiselta kalskahtavaksi. Uusi nimi oli Majo Näs.