Yrittäjän palliatiivista elämää, nro22

 

”Ei kuolemisessa ole mitään dramaattista, kaikki sen kokevat.”    - Matti Halme

 

Kuvassa Asianajotoimisto Ferenda Helsinki Oy:n kaksi nykyistä osakasta ja yksi entinen.

Yrittäjäurani alkoi suhteellisen myöhään, vasta neljänkymmenen ikävuoden tienoilla. Sitä hiukan harmittelen, yrittäjyys on ollut työelämäni parasta aikaa. Jouduin luopumaan sairauteni ja työkyvyttömyyseläkkeen vuoksi viime vuoden lopulla osakkuudesta ja yrittäjyydestä. Jatkan nyt osa-aikaisena ja palkannauttijana.

Yrittäjyys on parhaimmillaan silkkaa juhlaa ja pahimmillaan kovaa stressiä palkoista, veroista ja maksuista sekä huolta elinkeinon jatkumisesta ylipäätään. Nykyisenä korona-aikana monet yrittäjät ovat saaneet aivan kohtuuttoman lisätaakan kantaakseen, eikä kukaan tiedä, kuinka pitkäksi aikaa.

Yhtiö, jonka kasvattamiseen ja toimintaan olen antanut ison panoksen, on hyvissä käsissä. Onnea tulevaan Minna, Markku ja muut!

Monenlaista on kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtunut. Voisipa joitakin sattumuksia paljastaa täällä, mutta kun ei oikein voi. Välillä on pitänyt neuvottelusta lähteä vaikkapa kopioimaan papereita, kun tilanne on alkanut kutkuttamaan liikaa nauruhermoja. Mutta kaikkiin asiakkaiden todellisiin ongelmiin on suhtauduttu ja suhtaudutaan vakavasti. Kaikki ongelmat eivät ole olleet mitenkään ratkaistavissa, mutta monet ovat.

Joskus nuorempana saatoin pari kertaa sanoa, että asiaa on ehkä enemmänkin lääkärille kuin asianajajalle. Muutaman karun kokemuksen jälkeen kuitenkin lopetin sellaisen neuvonnan.

Mitä enemmän on kokemusta karttunut, sitä harvemmin on menty käräjäsaliin asti. Sovintoon on pyritty usein kaikin keinoin. Uskon, että asiakkaat ovat jonkin ajan kuluttua ymmärtäneet, että niin on ollut hyvä.

Näyttökysymys on ollut usein asia, joita asiakkaiden on ollut vaikea käsittää. Olen useammin kuin kerran kysynyt päämieheltä, miten osoitamme tämän ja tämän asian todeksi. No problem, toteaa päämies, tulen oikeuteen ja kerron tuomarille, miten asia on. Olen kysynyt, mitä sitten, kun vastapuolesi tulee ja kertoo asian täsmälleen päinvastoin? Kumpaa hän uskoo? Syvä hiljaisuus, tämä pikku yksityiskohta on jäänyt miettimättä. Tai sitten kommentti, että minä sanon, että vastapuoli valehtelee!

Olen ollut myös yrittäjien edunvalvojana, Vantaan Yrittäjien hallituksen jäsen kaksi vuotta. Joudun nyt tilanteeni vuoksi jäämään pois hallituksesta, vaikken sitä tahtoisikaan. Hallitustyöskentely on ollut antoisaa ja olen saanut tutustua moniin hienoihin ihmisiin. Se on myös hienoa, että he ovat saaneet tutustua minuun. Hauskat juttuni ja piinkova asiantuntemukseni painukoot poltinmerkin tavoin heidän olemukseensa ohjaten heidän tulevaa toimintaansa minutta. Kiitos tj E., pj E., entinen pj C., koko hallitus ja toimiston T. ja K. Muhkeaa menestystä työllenne jatkossa!

Yrittäjä, joka itsensä lisäksi työllistää vaikka vain yhdenkin työntekijän, on mielestäni arjen sankari.

Olin tänään Suursuon palliatiiviseen osastoon tutustumassa. Sinne minut kaiketi rahdataan sitten, kun en kotona enää pärjää. Kukapa 90-kiloista kantaisi vessaan ja suihkuun? Asialliselta tuo paikka vaikutti, mutta onhan se sairaalan osasto, ei siitä mihinkään pääse. Lääkärin vastaanotto sujui hyvässä ja asiallisessa hengessä. Lähes tauotta jatkuva pahoinvointi on tällä hetkellä (ainoa) ongelmani, siihen mietittiin apuja. Kokeilujen kautta tämä nyt menee ja paranee, jos niin on tarkoitettu.

 

Päivän puujalka

Maalaispoika päätti lähteä lavatansseihin naisseuraa hakemaan, vaikka olikin hiukan epäsosiaalinen puhumaton jörrikkä.

Hän iskikin silmänsä nuoreen sievään tyttöön ja hetken emmittyään haki tyttöä tanssimaan, tämähän lähti.

Tanssittiin hidasta kappaletta hyvin lähekkäin. Oltiin hiljaa ja se alkoi olla jo kiusaannuttavaa. Poika mietti kuumeisesti, mitä sanoisi. Yhtäkkiä hän äkkäsi, että hänhän tuntee soitettavan kappaleen ja sen säveltäjän. Siitäpä jutun juurta.

”Tunnetko Gershwinin?”, kysyi poika.

Tyttö punastui ja vastasi: ”Joo, kyllä se tuntuu aivan selvästi!”