Vieraileva kirjoittaja, poikani Elias Halme. Nro 30

 

Kolme eri Mattia

 

Lähestyn tämän blogin luojaa, pääkirjoittajaa ja primus motoria kolmelta eri kantilta ja kolmesta eri aihepiiristä. Haluan antaa lukijoille rehellisen ja ehkä sellaisen kuvan Matti Halmeesta, jollaista hän ei itse ehkä tohtisi tai edes osaisi kirjoittaa. Nimittäin eihän suomalainen mies itseään kehu, ainakaan mielellään. No, meidän Matti taitaa osata senkin, kohtuullisessa määrin. Tiedän myös, että monet ihmiset, jotka hänet tuntevat, myös näkevät hänet näissä luonnehdinnoissa.

 

Asianajaja, varatuomari Matti Halme

Olen suureksi ilokseni huomannut miten varauksetonta arvostusta Matti nauttii kaikissa työelämänsä sidosryhmissä, kun mukaan luetaan niin uudet kuin vanhat kollegat, alaiset, yhteistyökumppanit ja esimiehet. Mielenkiintoinen asia on se, että mitä tiiviimpi suhde Matilla on tai on ollut näiden henkilöiden kanssa, sitä suurempi arvostus heillä on Mattia kohtaan – tunteet ovat hyvinkin lämpimät ainakin näin omaan silmääni. Tämä kertoo siitä, miten lämmin ja kaunis sielu hän osaa olla – kieltämättä sitä, että Matista löytyy välillä myös vähän kulmikas tai jopa hieman tahditon puoli (kenelläpä ei näitä olisi). Mutta ehkä juuri siksi ne henkilöt, jotka tuntevat hänet erityisen hyvin, osaavat arvostaa Mattia: He näkevät tuon oikean Matin ja hänen parhaat, herkät ja arvokkaat puolensa, jotka tekevät hänestä ainutlaatuisen ihmisen.

Matti on edennyt omaa reittiään työelämässä päätyen arvostetuksi oman alansa asiantuntijaksi, jota kunnioitetaan suuresti eri sidosryhmissä – onnistunut ura siis, sanoisin.

 

Urheilija, kuntoilija ja maratoonari Matti Halme

Olen monesta asiasta kiitollinen isälleni Matille, mutta yksi erityinen asia on liikunnallisuus. Rakastan liikuntaa, liikkumista ja urheilua ja tästä on suuressa määrin kiittäminen Mattia (vaikkakin pidämme hyvin eri lajeista – itse olen enemmän palloilumiehiä).

Jo lapsuudesta muistan miten paljon Matti kävi lenkeillä ja piti hallussaan erinomaisia henkilökohtaisia ennätyksiä eri juoksumatkoilta. Silloin pidin niitä itsestäänselvyytenä, mutta vasta sitten, kun aloin itse juoksemaan ja lenkkeilemään havahduin näiden suoritusten erittäin kovaan tasoon. Näinhän se on…usein asioiden todellisen laidan ymmärtää vasta, kun itse kokeilee – seeing is believing.

Kun olimme sisareni kanssa lapsia, kävimme miltei joka kesäviikonloppu uimastadionilla, jonne oli lyhyt matka Etelä-Haagasta. Siellä tuli uiminen tutuksi ja vieläkin kun kuulen niitä hittibiisejä, jotka soivat Uimastadikan ämyreissä 90-luvun puolessavälissä, palaa mieleni noihin onnellisiin ja hauskoihin kesämuistoihin. Sen lisäksi minusta tuli sisareni ohella laadukas uimari. Sanottakoon nyt lisäksi, että Matilla on myös lahjoja penkkiurheilun puolella. Kaikki lahjat ovat yhtä arvokkaita!

 

Isä, Matti Halme

Kun on lapsi, on varmasti vaikea pukea sanoiksi ja ymmärtää mitä itse oikeasti tarvitsisi ja haluaisi. Toki lapsi varmaan sanoisi, että hän haluaa makeisia, huvipuistoreissuja, futis- ja lätkämatseja, elokuvakäyntejä jne. Todellisuudessa lapsi tarvitsee oikeanlaista ravintoa, rakkautta, läheisyyttä, lämpöä, ymmärrystä, ohjausta (sekä pehmeää, että jämäkämpää tilanteen vaatien). Rajoja ja isällistä opetusta siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin, miten kunnioittaa muita ihmisiä ja miten ymmärtää omat etuoikeutensa ja miten kantaa vastuuta niistä. Ylpeänä ja onnellisena voin todeta, että minä ja sisareni olemme saaneet nuo kaikki yllä mainitut. Välillä on ollut hyvin vaikeaa ja mutkia matkassa – elämä ei ole ollut helppoa. Mutta silti isäni Matti on osannut ja ennen kaikkea halunnut laittaa meidät etusijalle. Olen tästä hyvin kiitollinen.

Sisareni ja minun vastuuni on viedä nämä viestit eteenpäin ja opettaa seuraavalle sukupolvelle, mikä on tärkeää tässä elämässä. Ei vain itselle, mutta myös muille. Arvostan erityisesti isässäni hänen oikeudenmukaisuuttaan, rehellisyyttään, aitouttaan ja kiltteyttään. Olen kiitollinen, että hän on tehnyt parhaansa sen eteen, että sisareni ja minä voimme elää onnellista ja etuoikeutettua elämää. Hän on mahdollistanut kaiken tämän laittaen meidän etumme omansa edelle.

Matin sairastuminen on ollut elämää mullistava ja järisyttävä kokemus lähtökohtaisesti pahassa, mutta jopa hieman hyvässä. Alkushokki oli rajaton ja kesti todella pitkään ja vaati monia keskusteluja, että siitä ”selvittiin”. Olen onnekseni päässyt vaihtamaan ajatuksia Matin kanssa ja olemme käyneet hienoja ja tunteellisia keskusteluja, jotka valmistavat tulevaan. Isäni kuolema tulee jättämään massiivisen aukon ja haavan elämääni, joka tuskin koskaan paranee, mutta jonka kanssa varmaan pystyy elämään. Niin ovat aiemmatkin sukupolvet selvinneet samassa tilanteessa, mukaan lukien isäni. Muistot ja tarinat jäävät kuitenkin elämään.